Viestintää

Että tältä näyttää tänään mun mese keskustelu, joo en ole käyttänyt meseä sitten lähestulkoon vuosiin, mutta nyt on taas syy..

Kaikki nyt varmaan kuitenkin ymmärtävät etten oikeasti keskustele Aki Wahlmanin kanssa, saati siitä mitä tänään syötäisiin, mutta esitin eräälle herralle varsin ymmärrettävästi kysymyksen, mutta näin tyhjältä näyttää mun keskusteluruutu, no comments. Että terveisiä vaan, pääset nyt mun blogiin purkauksen kohteeksi!

En tiedä taas mistä aloittaa purkamaan tätä viestintä vyyhtiä :D

Juttuhan lähtee nyt siitä että löysin herra X:n, jonka kanssa tuli juteltua ja vaihdettua meseosoitteet. Noh, messengeriä käytän nykyisin TOSI TOSI harvoin, mutta tänään oikein odotin että pääsen töistä ja mesen ääreen, jos vaikka X olisi  taas linjoilla.. Herra X oli online, ja päätin sitten innoissani laittaa hänelle viestiä, johon tosin en sitten saanut viestiä. Tunnin ehkä odotin, kunnes X poistui sanaakaan sanomatta.

Mä en vaan ymmärrä tommoista käytöstä, jos ei halua jutella toisen kanssa, olisi mun mielestä kohteliasta sanoa kuitenkin jotain.. "Anteeksi, on nyt kiire, en ehdi jutella", tai vastaavaa, jolloin asia on ihan ok ja toinenkin ymmärtää olla pommittamatta viesteillä. On paljon loukkaavampaa olla sanomatta mitään. Oonko mä vaan turhan tiukkis/nykyajasta jälkeen jäänyt, vai onko ihan normaalia ignoorata toinen täysin?

Tai ehkä tämä ärsytys johtuu vaan siintä että iski lienee joku idiootti salama ihastus itseen. Ja kun olen vielä kovin kärsimätön niin ei sekään tilannetta kai paranna.. Kuinka "tosissanne" te otatte nettiviestittelyn? Loukkaannutko jos toinen katoaa offlineen heti sen jälkeen kun olet yrittänyt aloittaa keskustelua?

Mun mielestä on myös hassua että kun viestitellään facebookissa sillä ns. "sähköpostilla" niin yhtäkkiä viestiketju katkeaa toisen vastaamattomuuteen vaikka olisit esittänyt kysymyksiä ja juttu ois ikäänkuin kesken.. Tulee mieleen aina että saiko toinen viestin.. Sitten kun kysyt asiaa, "joo tuli se".. Itse pyrin vastaamaan aina jos viestissä on jotakin vastausta vaativaa. Epäkohteliasta jättää toinen vastausta vaille, ihan kun et ois kiinnostunut hänestä ollenkaan, vaikka en usko että niin ystävien kanssa oikeasti on, ehkä he eivät vaan koe vastaamatta jättämistä niin hirveäksi ongelmaksi..

Sitten taas vastaamiseen, mutta lyhyesti. Onko raivostuttavampaa kun yrität viedä keskustelua eteenpäin ja toinen vastaa niinkin mielenkiintoisesti kuin "jep". Eiiiihhhh! Ok, se asia olikin sitten loppuunkäsitelty.. mites sitten tämä pla pla plaa, jep, aha sekin kiinnosti.. Että näin.

Sitten on vielä hymiöihmiset ja ei hymiöihmiset. Itse kuulun hymiöllisiin. Mietin jopa joskus että voisiko työviestiin sisällyttää hymiön vai ymmärtääkö vastaanottaja sitä? No mese/fb keskusteluissa viljelen niitä rajattomasti sen mukaan mitä koen tarpeelliseksi, että pystyn osoittamaan fiiliksiäni enkä toivottavasti tule niin helposti väärin ymmärretyksi. Olen ehkä kaikenmaailman naamojen takia ärsyttävä jonkun mielestä :( :) :D :P >:D Mutta naamattomat on musta ärsyttäviä. Vaikka jokin asia olisi esitetty positiiviseen sävyyn se saattaa silti saada negatiivisen vivahteen kun se hymynaama sieltä lopusta puuttuu. On välillä tosi vaikea saada selvää millä mielellä kirjoittaja on jossei tekstin lisäksi ole jotakin naamaa..

Tässä vielä lista kysymyksiä joita pohdin vähän väliä:

-Kumman pitäisi aloittaa keskustelu?

-Miten usein on sopivaa keskustella? Milloin toinen häiriintyy?

-Miksi toisen kanssa juttua tulee *naps* tuosta vaan, toisen kanssa et keksi sitten mitään sanottavaa vaikka kuinka yrität?

On se vaikeeta.