Pieni ihme

Pääsin piiiiiiiiitkästä aikaa katsomaan vastasyntynyttä vauvaa, kun ystäväni sai pikkuisen <3 Kuinka suloinen ja pieni voi ihminen olla. Pienet sormet, pienet varpaat, pieni pää.. Ei voi käsittää miten se käärö tulee vielä kasvamaan (nopeasti!) ja saamaan omat luonteenpiirteensä, kiinnostuksen kohteet jne. Ja joskus olemaan vielä aikuinen! On se vaan ihmeellistä. Ja se että ystävästä on tullut äiti, tuntuu hassulta. Heti on ikävä ja tahtoisi uudelleen nähdä pikkuisen, sylissä rauhallisena tuhisevan <3 Mutta missä oli se kuuluisa vauvan tuoksu? Oonko vielä niin ummikko näissä vauva asioissa etten haista.. :(

Kummien joukkoon en vielä tällä kierroksella mahtunut, mutta eiköhän vielä joskus siihenkin hommaan kutsu käy, toivotaan parasta :) Olisi ihanaa seurata oman kummilapsen kasvua, tottakai pääsen seuraamaan myös tämän pikkuisen elämää, mutta kai siinä on erilainen "taika".. :) Viedä pikkuinen eri paikkoihin sitten kun hän kasvaa jne. Viettää aikaa toisen kanssa ja olla se luotettava ja turvallinen aikuinen jolle voi kertoa kaikki salaisuudet.

Jokatapauksessa kävin sitten shoppailemassa.. Ihanaa kun kerrankin pääsee "luvan kanssa" ja tarkoituksella hypistelemään niitä ylisuloisia pikku vaatteita. Jotain tarttui sitten mukaankin seuraavalle tapaamis kerralle :) Ei voi kyllä käsittää kuinka ne pikkuiset vaatteet oikeasti menee jollekkin, ja on jopa isoja :D! ..Ja että itsekkin on ollut joskus niin pieni.. ;P

Pienokainen, vailla huolia, vailla murheita.

Paljon tulet vielä kokemaan, ja rakkautta saamaan yllin kyllin.

Uinu nyt sylissäin jotta kasvat isommaksi.

Varoen sua kosketan, jottet rikkoudu, rakas lapsi.

<3<3<3<3<3<3<3<3