Jälleennäkeminen

Keväällä oli ikävä huomata miten yhtäkkiä elämästä kaikkosi ihmisiä. Ei niin että olisin pilannut välini kavereiden kanssa, vaan semmoisia mukavia "puolituttuja" ei päässyt enää näkemään kun vaihtoivat työpaikkaa. Ei siis oltu ns. kavereita, mutta heidän kanssaan oli mukava hoitaa työasioita aina kun tuli jotain asiaa. Siinä sitten mietti juurikin sitä että pyytääkö facebookissa kaveriksi että yhteys säilyisi vai ei. Jostain syystä en sitten pyytänyt, ei vaan kehdannut. Yleensä ottaen olen miettinyt että milloin on sopivaa pyytää kaveriksi tai puhelinnumeroa? Esimerkiksi kun olen yhden illan aikana tavannut kaverin kavereita, jotka ovat vaikuttaneet tosi mukavilta, niin hekin ovat jääneet, jostain syystä ei ole kehdannut aloittaa sitä tutustumista sitten myöhemmin itsenäisesti FB:n kautta.. "hei oo mun kaveri kun nähtiin sillon kerran, vaik ei me ees tunneta"

Nyt koin sitten iloisen yllätyksen kun yksi näistä kadonneista kavereista oli palannut takaisin :) Toivottavasti nyt päästäisiin tutustumaan paremmin kun keväällä alkanut tuttavuus päättyi niin lyhyeen, ystäviä ei ole koskaan liikaa!

Usein tuntuu niin että haluaisi pitää ne ihmiset jotka joskus on jollain tavalla ollut tärkeitä, lähellään, mutta loppujen lopuksi kun ei olla esimerkiksi enää samassa koulussa tai vastaavaa ja tiet vie omiin suuntiin yhteydenotot harvenee ja välillä ei ole enää sitä yhteistä asiaa. On tosi harmillista menettää ihmisiä jotka on joskus löytänyt ja hyväksi havainnut. Mutta kai se on vaan hyväksyttävä että osa tulee ja menee.

Cheekin Soitellaan biisi kuvaa aika hyvin omia ajatuksiani:

Mä tiesin tän päivän tulevan ja
osasin odottaa et eteenpäin on kuljettava
ovi suljettava, jätettävä taakse tää vaihe
ja se meikäläisen taas vetää haikeeks
se on ain vaikeet pakkaa laukut ja hyvästellä
vaikka järki sanookin et, nyt on hyvä mennä
mä vihaan hyvästejä vihaan sitä ajatusta
sitä että pikkuhiljaa tutul jengil hajaannutaan
eikä kokoonnuta kallioille tavan mukaan
sä lähdit eikä luokkakokouksessa tavattukkaan
kurkkuun palaa pukkaa eikä mua halaa kukaan
vaikka lähtiessä väitän että vielä palaan mukaan
mut se on harhakuva johon haluun uskoo ite
tekee lähdöst helpomman, tunnet että sust on siihen
mut mul on kiire mä lyön oven kiinni mennessäni
toivon että löydän jotain yhtä hyvää edestäni

refrain:
tsiigaa laineet palaa, mä istun haikeena taas
se on vaikeeta mut maisemaa taas vaihdettava
toivon et viel törmätään mut sanon kaiken varalt
hyvästi
(2x)

yks muutti vaasaan, toinen muutti helsinkiin
mä pyörin ympäriinsä, ei ois uskonu et menis niin
kaikkien kanssa tietty sovittu et soitellaan
mut oikeestaa harvoi niist tuntee enää ollenkaan
kun paikat vaihtuu, maisemat vaihtuu ja
naiset vaihtuu ja aiemmat haihtuu
ne vanhat pihat on vaan muistona sun pään sisäl
hyvin todennäkösesti et koskaan enää nää niitä
en tiedä kelaaks kukaan muu ees tällä lailla
mut mun mielest lähteminen on vaan aina jännä paikka
en digaa viimesist illoist, viimesistä suudelmista
en digaa siit et tänään joku on enää vaan mun unelmissa
d-d-d-damn, mut niin se menee,
se on elämää silti sit aina ihmettelee
jea, me ei yhdes kävellä tän edemmäs
sori, mun on nyt lähdettävä menemään

refrain

Vihaan hyvästejä, vihaan sitä etten näe enää jotakuta, vihaan sitä ikävää!
Kaikesta huolimatta mukavaa marraskuun alkua kaikille (nyt kun "ikävä lokakuu" on mennyt ;) )!

PS. Kysymys bloginpitäjille: Miten tuttunne ovat suhtautuneet blogin pitämiseen? Salkkareissa Paula on alkanut kirjoittaa Rakkauden Pauloissa blogia jonne kirjoittaa "Isokarjun" sairastelusta ja Severin tukistamisesta, äiti sitten tokaisi että ompa hölmöä hommaa kirjoittaa julkisesti kaikille kaikesta *köh köh*..itseasiassa itse pidän blogia.. (En siis kertonut :D ..En ole kertonut kellekkään tuntemalleni ihmiselle :D)
Oletteko saaneet kritiikkiä? Olen itse ajatellut myös että onhan se ehkä tyhmää, miksi kertoa julkisesti ajatuksistaan (jopa aroistakin aiheista, joista ei ehkä oikeasti kehtaisi puhua tutuilleen.. ja ei välttämättä niin aroistakaan, ei vaan ole jaksanut kaikkia juttuja puhua kavereiden kanssa vaan oon sitten kirjoittanut tänne :) ) ja elämästään muille. Miksi ketään kiinnostaisi, mutta kai ihminen on niin kiinnostunut muista että jotakin kiinnostaa... Ja oikeastaan teen tätä välillä ihan sen takia että voin itse myöhemmin lukea mitä on tullut mietittyä, ja mitä muut ovat olleet aiheesta mieltä...