Miksi naurua ei tarvitse pidätellä (yleensä) mutta kun itkettää niin hammasta purraan väkisin, minähän en itke?
Selvennetäämpä hiukan;
Esimerkiksi: Tv:stä tulee ohjelma jossa tapahtuu jotain ikävää, tai vastaavasti jotain todella onnellista joka saa kyynelkanavasi avautumaan. Yritä siinä sitten nieleskellä kyyneleitä, en itke tv:n tähden, ainakaan jos seurassa on muita. En halua että he näkevät kuinka tilanne vetoaa tunteisiini. Sen sijaan jos ohjelmassa on aimoannos huumoria, en pelkää nauraa itseäni vaikka kuoliaaksi.
Näitä tilanteitahan on monenlaisia, ihan "tosielämässäkin", tilanteita jolloin jokin asia itkettäisi mutta et kehtaisi itkeä, kun muita on näkemässä. Sitten kun itket, nolottaa. Ja tämä on oma näkemykseni ja on hienoa jos joku uskaltaa itkeä ilman minkäälaisia "häpeän pistoksia". Mutta mistä se tulee että pääsääntöisesti nauru on vapaampaa kuin itku? Lähteekö se sitten lapsuudesta kun vauva itkee ja häntä hyssytellään "shhh shhh älä itke.." ja torpataan tutti suuhun että vaikeenee. Vai kokeeko ihminen itsensä liian haavoittuvaiseksi antaessaan kyyneleiden virrata?
Miksei molemmat tunteiden näyttämiskeinot olisi tasavertaisia?
Siinä vaiheessa kun työpaikalla vietetään jonkun läksiäisiä, ei kehtaisi kyynelehtiä, vaikka mieli tekisi, eihän kukaan sentään ole kuollut! ..Vaikka sehän juuri viestisi lähtevälle sitä että välittää toisesta.
Tämmöistä pohdin tänään. Onko muilla samanlaisia ajatuksia? Itse itken hautajaisissa, ja kun sattuu oiken pahasti (fyysisesti), silloin ei vaan pysty pidättämään. Muuten itken harvemmin, pidättelen kyyneleitä viimeiseen saakka, vaikka vaikeaa se onkin. Kerran olen puhjennut sellaisiin krokotiilin kyyneliin miehen tähden (yksin), että oksat pois, sitä nyyhkytystä kesti varmaan tunteja.. :D Seuraavana päivänä oli noloa mennä töihin mahtavilla silmäpusseilla.."mitään en oo itkeny.." ;)
PS. Itkevä mies on yli suloinen ja liikuttava :'(!
PS. Onko muilla ongelmia blogien lukijaksi liittymisessä? Mä olen nyt lisännyt itseni lukijaksi useampaan "uuteen" blogiin, mutta ne ei näy mulla hallintapaneelissa ollenkaan.. :O ..arvatkaa vaan löydänkö niitä enää :(
Mä en kanskaan viitti itkeä tv-ohjelmien takia, mutta muuten itken Jupen nähdessä aika avoimesti.
VastaaPoistaMulla on kans ongelmia tuon lukija jutun kanssa. Yritän liittyä lukijaksi johonkin niin se ei tuu mulle hallintapaneliin. Sitten se yhtäkkiä taas on siellä välillä taas ei. Enkä pysyty myöskään lopettamaan joidenkin blogien lukemista. :(
Hyvä tietää etten oo ainoa itkun piilottelija ja muillakin on ongelmia ton lukija jutun kanssa.. Just kun olin sanonut tosta ettei ne näy hallintapaneelissa, niin perhonen, siinähän ne näkykin :D! Vaan ei ne näy taas.. ärsyttävää temppuilua.. :/
VastaaPoistaItse yritän pidätellä kyyneliä mahdollisimman pitkään. En kai halua näyttää olevani haavoittuvainen..
VastaaPoistaMutta kuitenkin olen sellainen ihminen, että kehotan muita itkemään, jos itkettää. Esim. jollekin ystävälle tarjoan aina olkapäätä jota vasten itkeä, eikä toisen itku haittaa minua lainkaan. :-) Hassua.