Sinkkupäiväkirja osa 2145756

Mä en enää kestä kun näen HÄNET, mutta meidän välissä on ikäänkuin "lasiseinä". Miten saan häneen yhteyden.. Hän on niin lähellä mutta niin kaukana. Hän ei tiedä mitä mun päässäni liikkuu, että hän mm. seikkaili viime yönä unessanikin.. Enkä mä tiedä mitä hänen päässään liikkuu. Meidän kommunikointi rajoittuu moikkailuun. Kaikki suunnitelmat hänen puheilleen pääsystä on kerta toisensa jälkeen kaatuneet. Olen umpikujassa. Jos hän olisi täysin tuntematon, mitä hän kyllä onkin, tätä nyt on vaikea selittää.. :D hyökkäisin kimppuun! Mutta riskeeraan liian monta asiaa kasvojen menetyksestä moneen juttuun, jos homma ei toimikkaan, jos kaikki esimerkiksi kaatuu siihen että hän seurusteleekin! Odotan vaan aikaa parempaa, kun en tiedä miten tarttua tilaisuuteen, tilanne kun ei ole ihan ongelmaton..

Tahdon jonkun jonka kanssa käpertyä sohvalle katsomaan telkkaria, halattavan nallekarhun, jonkun jolle laittaa ja saada piristäviä viestejä, jonkun jonka kanssa lähteä iltakävelylle, pieniä hetkiä jollaisista Eevi kirjoitti blogissaan, tähtien katselua, autolla ajelua.. Kaikki ne tulevat kesäiset illat olisi ihana jakaa jonkun kanssa. Vellon vain vuoden takaisissa muistoissa, kun uusiakaan ei ole päässyt syntymään.

Pistän toivoni vielä yhteen mahdolliseen iltaan, jolloin voisin päästä tämän herran juttusille, tosin onnistumisprosentti on 50 ja 50%.. Mistä sitä voi löytää ketään jossei käy missään ja onko se edes hienoa löytää toinen baarista? Nettideittailukaan ei enää innosta, jos on koskaan innostanutkaan. Jutut kuihtuu kasaan jossei heti järjestä tapaamista, tai ainakin jompikumpi pettyy kuvan lähetyksen jälkeen. Kukaan ei kuvissa sytytä, vähän niinkuin maajussille morsiammessa, pitäisi nähdä video, niin tilanne voisi olla toinen..

Metsästys siis jatkuu, edelleen! ..41 päivää helluntaihin. (jos ei heilaa helluntaina, ei koko kesänä)