Ja tässä kuvaus suoraan finnkinon sivuilta kopioituna:
"Tositapahtumiin perustuva Koskemattomat on hersyvän lämmin draamakomedia ystävyksistä, joiden ei luulisi edes tuntevan toisiaan.
Philippe (François Cluzet) on pyörätuoliin sidottu neliraajahalvaantunut miljonääri, kun taas Driss (Omar Sy), piittaamaton pikkukonna, mieluummin lorvii ja pössyttelee, kuin kantaa vastuuta. Silti Driss hurmaa tarkoittamattaan Philippen, kun tämä etsii itselleen uutta hoitajaa auttamaan päivittäisessä arjessa. Driss virkistyy uusista hulppeista asuinpuitteista, Philippen kuumasta punapääassistentista ja Kool & The Gangin musiikista, mutta ankeuteen vajonneen Philippen mielen kirkastaminen on jo haasteellisempaa. Driss haluaa isännälleen iloa, mutta hänen ajatuksensa Philippen hoidon tarpeista sotii muun henkilökunnan käsityksiä vastaan. Ryhdittömään poikaansa uupuneesta Drissin kasvattiäidistä, sen enempää kuin Philippen teiniangstisesta adoptoidusta tyttärestäkään, ei ole ainakaan avuksi.
Kaikesta huolimatta Phillippe ja Driss ystävystyvät. Syvän keskinäisen yhteytensä varassa molemmat etsivät paluuta elämään, niin kartanoonsa eristäytynyt hillitty aristokraatti kuin yhteiskunnasta syrjäytynyt holtiton slummin kingikin. Lähelle on pitkä matka: joskus oman maailmansa löytääkseen onkin kurotettava uuteen ja itsensä tavoittaakseen kohdattava toinen.
Hilpeän liikuttava ja sentimentaalisen riemukas Olivier Nakachen ja Eric Toledanon ohjaama elokuva on hurmannut yleisöjä ja voittanut palkintoja lukuisilla elokuvajuhlilla ympäri maailman."
http://www.finnkino.fi/Event/299190/
Siis en ollut edes nähnyt tuota traileria, tv:ssä jonkun pikaisen välähdyksen kun tumma mies tanssittaa pyörätuolilaista.. Miksi leffa pyörätuolipotilaasta? Vaan meninpä kattomaan, ja voin sanoa ettei tarvinnut pettyä, meikä suosittelee! Ainoastaan leffateatterin huonot penkit sai jossain vaiheessa miettimään että milloin leffa loppuu. Leffassa oli paljon hauskoja kohtia, mutta loppu veti naaman vakavammaksi. En muista lukiko leffan alussa että perustuu tositapahtumiin, mutta koskettava hetki oli se kun lopussa näytettiin kuvaa tyypeistä joista tosielämässä elokuva kertoo, ja mitä heille kuuluu. Siinä vaiheessa alkoi kuulua niiskutusta ja moni kaiveli nenäliinojaan esiin. Kiinnostamaan jäi miten pyörätuolissa itse olevat katsojat reagoivat leffaan kun heitäkin oli yleisössä..
Etsin tuossa paria leffassa soinutta biisiä ja törmäsin näihin, yleensä en kuuntele mitään klassista tai vastaavaa musiikkia, mutta nämä pianolla pimputetut kappaleet kyllä kolahti:
Jottei ihan lällyksi mene niin laitetaan vielä kova ralli, joka liittyi hauskaan kohtaukseen ja sai sukat pyörimään :D
Huh, voinpa vaan kuvitella kuinka koskettava on se tsunamileffa: selviytyminen.. Jos tän leffan viimeinen minuutti oli vähällä saada kyyneleet silmiin niin oli siinä silmien kuivana pitelemisessä työtä myös kun näki tosiaan tuon selviytymisen trailerin, huh huh.. Pakko mennä katsomaan, silläkin uhalla että silmät punoittaa leffan jälkeen.. ;) Nessujen mukaan varaaminen lienee suotavaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti