Musiikki on kuulkaas jännä juttu, aina sitä löytää tilanteeseen sopivia biisejä, joita tulee sitten kuunneltua uudestaan ja uudestaan samaistuen sanoihin. Jonkun kappaleen tahtiin voi fiilistellä niitä onnen hetkiä ja toisia veivaa melankolisissa tunnelmissa itsesäälissään..
Esittelenpä tässä muutaman biisin jota olen tässä kuunnellut ja kuunnellut, ah ihanat kappaleet! ..Ja sopii omaan elämään.. ;)
"Minä tahtoisin tahtoisin tahtoisin sut kokonaan,
minä tahtoisin tahtoisin tahtoisin niin, mutta en saa"
"Taivas syttyy kynttilöistä, polvillani rukoilen, vaan tuo valo ihmeellinen ei koskaan loista silmissä sen jota rakastan"
+ pisteenä i:n päälle tämä kappale jota en ole nyt niin kuunnellut, mutta huomaatteko mitä yhteistä jokaisella kappaleella on.. Niissä laulaa minulle uusi tuttavuus Yona, aivan ihana ääninen nainen :)! Yotubessa yritän tutustua hänen tuotantoonsa..
Minun oli tarkoitus kirjoittaa jo joskus aikaisemmin kuinka hymy voi tehdä onnelliseksi, etenkin jos sen saa ihastuksensa kasvoilta. En sitten kirjoittanut. Nyt ei taas hymyilytä. Pieniä siirtoja sinne sun tänne ja uskoisin lopputuloksen olevan negatiivinen, ei mennyt niinkun strömsssöööössä. Ehkä hän ei sitten ollut kiinnostunut. Harmittaa. Vaikka oikeasti, en loppujenlopuksi kuitenkaan tiedä oikeaa vastausta. Kissa ja hiiri leikkiä. On kai tullut aika luovuttaa. Pahimmalta tuntuu se että kaikki on vain päätelmää, loppujen lopuksi mitään ratkaisevaa ei ole kukaan tehnyt osoittaakseen kiinnostustaan. Entä jos myös hän on ihastunut mutta molemmat ovat liian ujoja tehdäkseen aloitteen, kumpikin miettii tahoillaan toista, muttei saa seuraavaa siirtoa aikaiseksi, elää epätietoisuuden kärsimysnäytelmää ja lopulta päättää jättää yrittämättä ja löytää ehkä joskus jonkun toisen, kun onni olisi voinut olla tässä ja nyt. Kuinka moni tietämättään kävelee onnensa ohitse, kun ei tiedä mitä toinen ajattelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti