Mikä kesä?

Oikeesti minne jäi KESÄ?

Masentavaa odottaa syksyä kun kesäkin on ollut yhtä syksyä.

Mä en edes muista että nyt on kesä!

Pilvet peittää taivaan, sadepisarat putoilee, aurinko ei pilkahda, lämpö ei nouse, sääennusteet ei pidä paikkaansa.

Viime kesän alennusmyynneistä ostetut mekot pölyttyy kaapissa, eikä varmaan mahdu enää seuraavana kesänä päälle. Ei, en ole raskaana :D Oon vaan lihonnut vähän viimekin kesästä, argh!

Mulla ei ole nyt muuta kirjoittamista, kuin näin masentavaa tekstiä :D

Tuntuu ettei oikein oo mitään kirjotettavaa, onpas, mutta en pääse kirjotus fiiliksiin,

no nyt sentään seuraan taas pitkästä aikaa teidän muiden blogeja :)

Oikeesti, en ees jaksanut kuunnella biisiä loppuun, mutta sanat on aika osuvat :D

Loppuun vielä Eino Leinon runo, vähän kauniimpaa tekstiä, joka on kääntynyt moniksi hyviksi lauluiksikin:

 

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesä-yön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär' elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.