Aina askeleen edellä

Heipat taasen tännekkin! Taas tulossa "syvällisiä" pohdintoja.. nimittäin, rupesin tuossa iltana eräänä, eli eilen(?) miettimään taas tätä elämää. Pari viikkoa loman jälkeen töissä ja tuntuu että sitä elää vain viikonlopusta viikonloppuun. Ihan järjetöntä, pitäisi nauttia elämästä, mutta mihin ne 5 päivää viikosta menee, jos kahta päivää odottaa, tai oikeastaan sitä yhtä, lauantaita, sunnuntainahan iskee jo sellainen tympääntyminen ja töihinpaluu "stressi", sunnuntaimasennus. Jotenkin sitä vaan tuntee että on niin väsynyt ja sitä vaan odottelee että oispa jo perjantai ja tulis viikonloppu että pääsis lepäämään. Ei siinä että vihaisin työtäni tai mitään sellaista, mulla on aivan parhaat työkaverit ja näin, mutta jotenkin turhauttaa. Tuntuu että se työ haittaa elämää, mutta miten päästä downshiftaamaan tai jtn sinnepäin.. Jos olisi vapaa-aikaa vapaa-ajan perään, eikä niinkuin nyt: muutama tunti illasta.. Voisi hoitaa asioita (eikä tarvitsisi ottaa kinuta sitä varten töistä vapaata), käydä kaupungilla, istuskella kahviloissa (kenen kanssa, jos kaikki on töissä) jne. elää vapaasti ja nauttia, eikä olla kiinni töissä vankina joka pvä 8:00-16:00 vaikka tekisit työt valmiiksi jo esim. 3 tunnissa.. Elämä on niiiiiiin aikatauluihin sidottua. 4 hikistä viikkoa vuodesta sitä saa tehdä mitä ikinä haluaa, okei ehkä jokunen talvilomapäiväkin, mutta oikeasti, vuodessa on 365 päivää, ja niistä aika moni on bookattu t-ö-i-l-l-e... Noh okein työttömyys ei ihan heti houkuta ja siihen vapauteenkin voisi jossain vaiheessa kyllästyä joten älkää pelätkö, en ole ihan heti ryhtymässä sosiaalipummiksi ja elelemään teidän verorahoillanne. Mutta mitä sitä keksisi..? Ohimennen luin jonkin otsakkeen että 6 tunnin työpäivä olisi aika optimaalinen, kyllä kiitos, kannatetaan! Parempi tehokkuus ja vireystaso + enemmän vapaa-aikaa = kaikki voittaa. Ei tuu tapahtuu. Porskuta töitä vielä +70 vuotiaaksi tällä menolla.

Noh mitä sitten teen sillä tämänhetkisellä vapaa-ajalla? En mtn. Täys nolife. Töiden jälkeen -> ruuan teko, netissä istumista ja siinähän se ilta sitten meneekin, ja oottakaapas vaan kun salkkarit taas alkaa, niin ja emmerdale.. 1,5 tuntia telkkarin katselua. Arvannette mitä tuo tekee keskivartalollekkin.. Mmmmm, mahaläskin karkoitukseen otetaan hyviä vinkkejä vastaan, kiitos. Viikonloput menee monesti aika samalla kaavalla.. Toisaalta en valita, koska leppoisa meininki on ihan jees, mutta välillä kun oikein ajattelee niin sitä miettii vaan että mihin sitä oikein menee, kohti loppua.. mutta mitä muut tekee vapaa-ajallaan?? Kyllähän sitä aina kuulee kuinka kaverit on käyneet milloin missäkin ja tehneet vaikka mitä, niin että on vaan kateellinen muiden menoista, mutta kun itse ei saa suunnitelmista huolimatta mitään aikaiseksi, ei tule tehtyä ja lähdettyä. Noh suurin ongelmahan tässä lienee se ettei yksin vaan ole ihan hirveän kiva kiertää kaikkia tapahtumia. Toisaalta sitten kun kalenteri näyttää punaista jollekkin viikolle useammalle päivälle niin tuntuu että menee ihan suorittamiseksi se paikasta toiseen ravaaminen.

Kuten taisin jo aijemminkin kirjoittaa niin aina sitä odottaa että edessä olisi jotain parempaa. Niin minäkin toivon että löydän vielä sen täydellisen suunnan elämälle, mutta en tiedä onko se harhakuvitelmaa. Tuntuu että vuodet vaan vierii ja mikään ei muutu, paitsi ulkomuoto :D Aina sitä elää uuden kevään, kesän, syksyn ja talven ja aina huomaa että on sinkku. Noh, taas se tuli sieltä. Rakkauttahan sitä varmasti eniten kaipaisi. Voi vain katsoa taaksepäin ja huomata kuinka vuodet on vierineet kun on ollut jo X vuotta sinkkuna, aarghh, miten tässä on näin käynyt. Noooooooo.. kyyyyllä se vielä joskus sieltä...

Ehta pukki keskellä kesää

Tietysti pitäisi osata nauttia, kun ei ole sitä miestä, ei ole vielä sitä perhettäkään, eikä sen tuomaa hulabaloota, siinä sitä varmasti väsyykin, mutta uskoisin sen myös antavan paljon, ketä sitä rakastaisikaan enempää kuin omaa lastaan? Silti, pienessä mielessäni odottelen jo sitä että pääsisin äitiys"lomailemaan" että saisi tauon niistä "oikeista töistä", vaikka siitähän se työ vasta alkaakin, ja jatkuu seuraavat 18 vuotta vähintään.. ;)

"Näytämmepä säälittäviltä, lumi satakoon päällemme" :D

Olen kyllä varsinainen tulevaisuudessa eläjä ja odottelija luonne. Nytkin odotan syksyä, mikä nyt on ihan ääliömäistä, kun miettii kuinka pitkään sitä masentavaa pimeyttä ja kylmyyttä tulee taas kestämään. Silti mietin että oispa jo syyskuu, koska silloin on se ja se juttu ja oispa lokakuu kun sillon meen sinne ja sinne ja sitten marraskuu kun ois taas se ja se jne. Mutta hei haloo, nyt on kesä, yritän toppuutella aivojani toivomasta tulevaisuutta nopeammin tähän. Vaikka, ei nyt taida enää kyllä kesä olla, sadetta on piisannut kun syksyllä konsanaan, ja aamulla saa miettiä että mitä pitäisi laittaa päällensä että tarkenee kun mittari näyttää vain +10, mutta hei oikeesti, nyt on ELOKUU! Eikö sen pitänyt olla vielä kesää, vai olenko muistanut väärin :(?? Eikai sitä vanha koira uusia temppuja opi, kuten elämään hetkessä, kerrottakoon tähän loppuun nyt vielä sekin että minulla tuppaa olemaan paha tapa ajatella itseänikin vanhempana kuin olen.. :D Kun täytän xx v. kuvittelen jo seuraava synttäripäivää, ja viimeistään puoli vuotta ennen alan jo ajatella että olenkin sen xx ikäinen, minkä olen oikeasti vasta täyttämässä.. öö, hullua? vai ajatteleeko joku muukin jo sitä tulevaa ikävuotta? Btw. mietin tuossa vähän aikaa sitten että taisin vahingossa todella valehdella kaverin kaverille ikäni ja sanoa sen vasta tulossa olevan "summan" kun hän kysyi ikääni, huups, hyvä kun ei enää itekkään muista minkä ikäinen on, mutta miten se oli, ikä on vaan numeroita joten sama kai se jos vuodella heittää vähän pieleen? :D