Koska en kykene taaskaan syvällisempään kirjoitteluun niin kerron kuulumisia miesrintamalta.. Aiheitahan olisi jemmassa miljoona, kännykkäkin niitä pursuaa niin että olen jo ihan sekaisin ja moni jää käyttämättä.. Kuten esimerkiksi luonnos otsikoituna: Pettynyt muttei petetty. No sen laajemmin en sitten tuota pettämis asiaakaan teille nyt rupeakkaan vuodattamaan kuin muutaman rivin verran.. Minua ei ole siis toistaiseksi petetty, mutta en halua myöskään olla mukana pettämässä.. Jostain syystä vaan kohtasin kesällä miehiä jotka olivat pettäjiä, varattuja ja yrittivät liehitellä minua, kun asia selvisi niin ei kiitos, onneksi kuitenkin ajoissa, eikä liian myöhään.. Myös kavereillani oli samankaltaisia kokemuksia.. Mikä niitä varattuja miehiä oikein riivaa? Pitää tyttöystävää mutta katsastaa oisko kuitenkin aidan takana ruoho vihreämpää ja sitten jättää nykyisen kun löytää paremman, täytyy vaan olla koko ajan joku ettei joudu olemaan yksin, paremman puutteessa kelpaa kuka vaan? Menetin hetkellisesti uskoni miehiin, kaikki miehet on sikoja.. No ehkä ei loppujen lopuksi sitten kuitenkaan.. Mutta kyllä pisti ajattelemaan, kun kerrankin kohdalle osui pettureita.. Hyi hävetkööt!
 |
| Wagner naisena-feministi emakko |
Jonkin aikaa sitten meinasin kirjoittaa aiheesta: haluan treffeille.. Vaan ennen kun ehdin siihenkään aiheeseen tarttua, oli toiveeni kuultu ja treffit jo sovittu. Ja tämä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.. Ajatelkaa, elokuussa olen viimeksi kirjoittanut ja tuskaillut varmaan taas vaihteeksi tätä ikisinkkuutta ja nyt olen hetken tapaillut erästä herraa, HURRAA! Tosin, ei nuolaista ennen kuin tipahtaa.. Kyseessä ei ole nyt se herra X, josta vähän väliä olen täällä kirjoitellut näppis kuolassa, vaan ihan uusi tuttavuus.. Tosin sehän tässä kaihertaakin vähän mielessä, että entä jos hän olisi kuitenkin se oikea......? Yllä oleva vihreämpi ruoho kuvaelma meinaa hiipiä jo omaan ajatusmaailmaan, pelataan nyt ensin ja katellaan sitten mitä tulee.. WTF? Tosin omatunto kolkuttaa koko ajan ja pelkään satuttavani nykyistä tapailu asteella olevaa herraa.. Edellisessä postauksessa kerrottu stressi on menneen talven lumia, mutta koska koskaan ei kai voi olla täysin huoleton, aiheuttaa tämä ihmissuhde asia nyt tällä kertaa päänvaivaa.. HOOOOOOOOOH!! Koska tämä uusi tilanne on niin yllättävä, en tunne olevani valmis parisuhteeseen, vaan jonkinlaiseen kevyempään "säätöön", tunne johtuu siitäkin, etten ole varma tunteistani tätä herraa kohtaan.. Miksi tämä menee näin? Ruinaan vuosia miehiä ja sitten kun joku sattuu kohdalle joka välittäisi niin itse en välitä hänestä? Mikä minussa on vikana? Tai mikä niissä miehissä on vikana? Miksei minulle sitten kelpaakkaan kukaan tosipaikan tullen?? Miksi kaikki muut miehet kaupassa, leffassa, baarissa ym. kelpaisi, mutta ei ne jotka osoittavat kiinnostusta minuun?? Kai nämäkin tunteet jossain vaiheessa selviää.. Katsotaan mitä syyskuun loppu tuo tullessaan.. Tapaamisia, juttelua, pahimmillaan eron, vaikka siis, mehän emme edes seurustele vielä.. Fuck. Siihen asti, koitetaan nauttia siitä mitä nyt on.
..Tosiaan, miten syyskuukin on kohta jo loppu, vastahan se oli kesä lopussa?? "Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun, kaipuun kaljakori kilisee..... marraskuuuuuuu" Laitetaan nyt loppuun vielä Mariskan uusi kappale kukkurukuu (mikä??), joka nimen perusteella kuulosti ärsyttävältä, mutta kun kuulin sen, en voinut kuin tykätä.. Jes ollaanhan kuulolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti